Organisaation aulassa on helppo väistellä työkaverin kohtaaminen ja tervehtiminen keskittymällä omaan kulkukorttiin, puhelimeen tai hissille johtavaan porttiin. Kuinka monena aamuna pääsen omalle työpisteelle sanomatta kenellekään huomenta –miettii insinööri? Vuoden ensimmäiset puolitoista kuukautta on mennyt hyvin. Ei yhtään ”huomenta” vieraalle ihmiselle.  Aulapalvelussa työskentelevät ihmisethän ovat luonnollisesti toisesta organisaatiosta, eivätkä ole meillä töissä, joten heitä ei tervehditä.

Aulassa istuu vieras. Hän selkeästi odottaa jotakin.  Vieraanhan tunnistaa kaulassa roikkuvasta vieraslaatasta ja vieraan odottavasta katseesta, kun vieras ei ole ihan varma, minkä näköistä insinööriä hän odottaa. Miksi minä hänelle, vieraalle, puhuisin tai heittäytyisin keskusteluun tai tervehtisin, eihän hän minua odota? Reippaat askeleet vieraan ohitse ja kas noin vieras on ohitettu.

Hississä on syytä pysytellä hiljaa. Alempiin kerroksiin jäävät ihmiset tai ylempiin kerroksiin menevät lajitoverit voivat olla toisesta yksiköstä tai liiketoiminnasta. Paitsi ainiin…eihän tähän hissiin pääse, kun oman talonväki. Noh, tervehdin heitä ehkä huomenna…ehkä

On kotiinlähdön aika. Insinööri tarkistaa, että villapaidan helma on visusti takin sisällä ja heittää työrepun selkään. Mitäpä tässä ketään hyvästelemään, enhän tervehtinytkään heitä aamulla…ja sitä paitsi minähän tulen reilun 15 tunnin päästä tänne takaisin